keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Voihan kotilo!

Ostin keväällä puutarhamessuilta puutarhayhdistyksen taimitorilta
neljä taimea, mukana mm. tuoksuorvokki.
Pidin taimia kylmän kevään vuoksi viikkotolkulla paperikassissa
ja kuskailin päiväksi parvekkeelle ja yöksi sisälle.
Kunnes yhtenä päivänä huomasin pussin reunalla kotilon.
Niitä oli useita taimiruukkujen mullan päällä ja varsien juurella.
Otin yhteyttä taimet maahantuoneeseen tahoon.
He totesivat, että kotilonuorukaiset ovat kurjia,
mutta sangen yleisiä salamatkustajia.
Vastausviestissään maahantuoja sanoi myös näin:
"Perennat, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin kasvatetaan avomaalla,
jossa myös kotilot viihtyvät. 
Ennen niitä myrkytettiin reilulla kädellä pois,
mutta nykyisin ruiskutuksiin suhtaudutaan järkipohjalta...
mutta seurauksena tämä."
No, kotiloita oli niin runsaasti, että päätin tuhota kaikki neljä taimea.
En halunnut tietoisesti ottaa riskiä niiden leviämiseen mökillä. 
Muista siis aina tarkistaa taimet ennen ostamista multapintaa myöten!


Kirjopikarililjat ovat ilahduttaneet mökillä jo tovin.




Toistaiseksi niistä on löytynyt kolme liljakukkoa,
jotka isäni on puolestani listinyt.


Kevätkaihonkukalla on huikea sini.


Toisenlaisia sinisen ja violetin sävyjä löytyy kaksivärisestä,
leveälehtisestä isohelmililjasta (Muscari latifolium)


Sinililaa pilkistää kylmänkukankin talviturkin välistä.
Valkoiset ehtivät jo kukkia, punainen on vasta tulossa.


Pieni, varjossa viihtyvä metsäalppikello kukkii aikaisin keväällä,
ripsureunaiset, herkän vaaleanlilan väriset kukat heiluvat tuulessa.
Kasvissa on sulokkuutta.


Erinomaisen hyvin näyttää talvehtineen
viime keväänä Vakka-Taimesta hankkimani amurinkärsäkalla.
Viime kesänä se kukki yhdellä kallalla, nyt näyttäisi olevan tulossa usempi!


Vihreinä tiitteinä työntyvät maasta myös vaaleanpunaisen kielon lehdet.
Niitäkin on kaksi enemmän kuin viime keväänä :)


Tähtitulppaani 'Pulcchella Eastern Star'
on saanut kukkia rauhassa kananverkkohäkkyrän suojissa.



Jo ennen pinkkejä tähtitulppaaneja toukokuun
alun jälkeen loistivat valkoiset 'Albat'.


Taantuneiden tulppaanien tilalle
en ole istuttanut parina viime syksynä uusia. 
On jotenkin tullut tinki täyteen, 
kun peurat aina ehtivät popsia tulppujen nuput
ennen kuin ennätän keväällä suojaamaan tulppaanit verkoilla.
No, isän oranssinkellertävät 'Triumfit'
jaksoivat vielä verkon suojissa pinnistää esille
ja hehkuivatkin kirkkaasti.


Tästä näystä olin innoissani viime viikonloppuna:
valkoinen sinikämmen selvisi ekasta talvestaan mökin kukkapenkissä.
Wau, nuppukin näyttää olevan!



Vuorijalava valmistautuu kukintaan!


Viime viikonvaihteen suurin ilonaiheeni oli peukalonpään kokoinen.
Pallolumikin kerrottu kukka lehden lempeässä syleilyssä.
Herttainen näky!


Kuusen latvasta kuului hyörinää.
Kaksi tupsukorvaa oli nuuskuttelemassa kuusien kukintoja.
Taisipa osa niistä päätyä kurreleiden suuhunkin :)



Leppoisaa helatorstaita!

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kansallisperhonen?

Aika läkähdyttävää lentoa oli perhosilla
mökkitontilla viime viikonloppuna!

Erityisesti aurorakoiras oli niin vilkkaalla lentopäällä,
että sen kuvaaminen oli lähes mahdoton tehtävä.
Mutta kärsivällisyys palkittiin edes joten kuten onnistuneella otoksella,
vaikkakin kuva on otettu pitkän matkan takaa putkella ja hevisti cropaten
eikä tarkennuskaan ollut ihan kohdillaan.

Valtaosassa kuvista aurora näytti juuri tältä:
kun perhonen sekunniksi, pariksi pysähtyi, hörppi se mettä siivet supussa.

Herukkaperhosia näin kaksin kappalein.
Vähän arkoja ovat vielä näin alkukesästä.

Pikkuruisia kangasperhosia löytyi muutamia.
Päivystävät usein havupuiden oksien kärjissä.
Tämä yksilö oli valinnut ojassa paikakseen lehdenpään.

Eniten lennossa tuntui olevan lanttuperhosia!
Niille maistui pyrähdysten lomassa janojuomaksi mukulaleinikkien mesi.

Myös neitoperhosia pörräsi mökkimaisemissa muutama.
Aina yhtä viehättäviä.

Kauempana mökkitieltä rantaryteikössä
tuulen tuivertamalla voikukalla viihtyi tovin nokkosperhonen
Se oli niin kaukana, etten saanut otettua 
parempaa ja tarkempaa kuvamuistoa tällä kertaa.

Sinisiivistä ensimmäisenä kesärientoihin heräävät
paatsamasinisiivet.
Niiden siipien alapuoli on vaatimattoman värinen,
mutta lento oli niin vauhdikasta,
että siipien yläpuolen hohdokas sini jäi ikuistamatta.

Näiden lisäksi bongasin
suruvaipan ja sitruunaperhosen,
mutta molempien ohi- ja ylilento oli niin nopeaa,
etten ennättänyt kameralla mukaan.

Karttaperhoshavainnosta haaveilen,
mutta se ei valitettavasti kuulu täällä päin yleisiin lajeihin.
Pihlaja- sekä haapaperhoset ovat myös upeita,
mutta niihin ei meillä törmää vahingossakaan.
Kumpaakaan en ole koskaan nähnyt livenä.
Mutta ehkä jonain päivänä vielä, jossain päin Suomea.

100-vuotiaalle Suomelle äänestetään kansallisperhonen!
Vielä ehdit vaikuttaa, äänestä suosikkiasi 4.6. mennessä. 
Suomen kansallisperhonen julkistetaan 14.6.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Heleää

Heleän vihreät sävyt ovat vallanneet maailman.
Mikä upea ja kauan kaivattu yhdistelmä:
sininen taivas, pienet vehreän vihreät koivunlehdet,
valkoiset rungot, tummat oksat ja auringonpaiste!
Tämä tietty kullankellertävänvihertävä sävy ei korista koivuja pitkään,
joten tässä kohtaa tulee aina kiire ahmia sieluunsa
näkymä jokaikisestä lehteen puhkeavasta koivusta.
Mökkimaisemassa se onneksi onnistuu!






maanantai 15. toukokuuta 2017

Nollasta sataan?

Saa nähdä, kiihtyykö kasvutahti mökillä ensi viikon aikana nollasta sataan,
kun kelien on luvattu lämpenevän ja yöpakkasten hiipuvan.
Äitienpäivän pikaisella pihakierroksella räpsin muutaman kuvan
osasta maanpinnalle punnertaneista kasveista.
Viikon päästä on hauska katsoa, mihin vauhtiin kasvit kiihdyttivät!
Talvituhot näyttävät onneksi jääneen
huomattavasti pienemmiksi kuin viime keväänä.

Viime vuonna peurat ehtivät syödä
kyläkurjenpolvi 'Dark Reitereiden' kukkanuput,
tällä kertaa aion olla ajoissa verkotuksen kanssa.
Kalkitussa maassa kasvin tummat lehdenalut korostuvat entisestään.


Jalokurjenpolvi 'Philippe Vapellen'
lehtipöheiköt näyttävät elinvoimaisilta.
Minulla on osa perennoista vielä siistimättä,
ehkä ensi viikonloppuna pääsisi vähän tekemään jo multaustakin.


Aika hyvin ovat lähteneet alkuun myös kolme
Summer Skies -kyläkurjenpolvea.
Niiden kukinta viime kesänä jätti jäljen sydämeen.


Esikoista talvesta kärsi eniten lila palloesikko,
se ei taida jaksaa kasvattaa yhtään kukkapalloa.
Pihaesikot sen sijaan näyttävät muhkeilta,
ja pienemmässä pehkossa on jo kukkanuppujakin.


Laitoin nupullisen suojaksi reiällisen muovilaatikon;
en muistanut,  ovatko peurat ja rusakot rokottaneet pihaesikoita aiemmin.
En halunnut ottaa riskiä,
että nuppuja ei enää ole ensi viikonloppuna.


Ensimmäisten perennojen joukossa keväisin maasta ryntäävät esille
vehreät lehtosinilatvojen alut.


Melko pian sinilatvojen jälkeen ilmestyvät mullan pinnalle
akileijojen lehtisykyrät.


Yksi niitä harvoja kasvikylttejä, 
jotka ovat talven aikana pysyneet paikoillaan.
Siinäpä yksi syy, etten enää muista,
minkä kasvin piti ilmestyä mistäkin kohtaa...


Komeakolmilehti on viime kesän ostos Vakka-Taimesta.
 Kaksi lehtivartta toistaiseksi tulossa.


Samasta paikasta hankin vuosi sitten
nuokkuluppion...


...ja pallolumikin.


Sinikämmenet, amurinkärsäkalla, sateenvarjolehti
himalajanjalkalehti ja narsissivuokko 
ovat vielä arvoituksia.
En muista, mihin ne istutin ja nyt toivon,
etten tänään nyhtänyt niiden alkuja rikkaruohoina!

Tämä lienee posliinivuokko,
viime kesän hankintoja sekin?


Mukavassa kasvuvauhdissa olivat myös
korkeaksi kasvavat syyskimikki ja keijuängelmä.

Valkoiset särkyneet sydämet ovat työntäneet jo esille
kalvakan kellertävänvihertävät versonsa.


Pioneja on eri vaiheessa.



Alppiruusuista kahdessa vanhimmassa
on paljon nuppuja.


Melkein voltti piti heittää,
kun näin, että neidonhiuspuussa virtaa lehtivihreää
eli ginko selvisi ensimmäisesta talvestaan ulkosalla!


Pihlajien pörrösuojatut lehdet kääriytyvät esille hiljalleen.


Muhkeat syreenien silmut alkavat myös avautua.


Tuomet porskuttavat jo isommilla lehdillä.


Kohti kesää N - Y - T ......
NYT!